18 toukokuuta 2017

MILLOIN SAA LUOVUTTAA?

Tiistaina olin onnellinen, tänään viimeistään iski todellisuus vasten kasvoja, kun porukka rupes hyppimään onnesta heidän VAKAVA-kokeen pisteille. Alotetaan sillä, et mä pääsin ensimmäistä kertaa jatkoon, eli pääsen soveltuvuuskokeeseen. Mä en oo aina halunnut olla luokanopettaja, se selvis mulle vasta lukion jälkeen, kun olin töissä peruskoulussa. Mut siitä lähtien mä oon koko sydämestäni halunnut luokanopettajaksi. Oon hakenut Suomen kieliseen luokanopettajakoulutukseen kolme kertaa ja nyt oli eka kerta, kun pääsin jatkoon. Ja nyt musta tuntuu siltä, että en halua mennä sinne soveltuvuuskokeeseen. Mua pelottaa, että mä pääsen sinne.

Mun hakujärjestys oli 1. Oulu, LO 2. Oulu, ITE 3. Rovaniemi, LO 4. Jyväskylä, LO.

En mä koskaan halunnut Jyväskylään ja sinne on perinteisesti ollut korkeemmat pisteet kuin Rovaniemelle, joten tavallaan tiesin, että en sinne voi ikinä joutua. Oletin, että Rovaniemi on hyvä, koska se on lähellä ja pääsen Ouluun takasin, lähes koska vaan. Mutta nyt tajuan, että en mä sinne halua. Se on liian kaukana kaikesta. Mulla on täällä työ, ystäviä ja käytännössä koko elämä. Sama työ, jota oon tehny yläasteelta asti. Ei sitä niin vaan voi lopettaa, mä en halua lopettaa.

No, eihän soveltuvuuskokeisiin pääsy vielä takaa mulle opiskelupaikkaa. Ja toki mulla voi olla eri fiilikset asiasta, kun lopputulos selviää 30.6. Viikon päästä selviää myös, pääsenkö ITE-kokeseen, josta saa myös luokanopettajan pätevyyden ja se olis Oulussa myös. Mutta oonko mä itseeni pettynyt, jos mä meen vähän puolitosissaan yrittämään soveltuvuuskokeisiin vaikka tiedän, että luokanopettajuus on se mun juttu. Entä, jos tää on mun ainoa mahollisuus? Mitä mä teen, jos mä en ikinä tällä VAKAVA-systeemillä tuu pääsemään Ouluun. Tätä on ehkä vähän turha murehtia tässä vaiheessa, mutta mua on henkisesti ahistanu ja fyysisesti sattunu kohta kaks vuorokautta, enkä mä tiiän mitä tehä.

Omalta osaltani kuitenkin onnittelut heille, jotka pääsi jatkoon! Ehkä tää mun pää selviää tässä viikkojen aikana. Ja ehkä mulla ei oo mitään hätää, ehkä mä oon Lapin Yliopiston mielestä huono persoona opettajaksi ja mun ei tarvikaan lähteä Oulusta. Who knows.

31 tammikuuta 2017

TOIVEITA VUODELLE 2017

Oon yrittäny postata tätä jo jonkun aikaa, mutta ehkä tämän postauksen kohta nro 1 valaisee asiaa vähän enemmän. En oo välttämättä ikinä kovin tosissaan asettanu mitään yksittäisiä tavoitteita uudelle vuodelle, mutta kaipa tämäkin on tämmönen aikuisuudeen merkki. Tässä kuitenkin pari toivetta tulevaisuudelle, ei pelkästään ensi vuodelle.

1. SANO KYLLÄ USEAMMIN aka KICK ANXIETY'S ASS
Oon hyvä välttämään asioita ja keksimään "tärkeämpää" tekemistä, kuin nähdä ihmisiä, 
jotka haluais viettää yhdessä aikaa. Yritän tsempata mun ahdistuneisuuden tunteen kanssa,
mutta ei sitä voi pakottaa mihinkään. Tästäkin vois, ehkä jopa pitäis, tehdä oma postaus.

2. TEE LISÄÄ HYVIÄ VALINTOJA
En oo mun PURE-kokemuksestakaan jakanut tänne, koska oon aiemmin yrittäny asioita,
jotka on sitten lopulta epäonnistunu. Nyt kun kuitenkin on tapahtunut muutoksia, nii voisin
avata tätä asiaa enemmän. Eikä tämä jää pelkästään ruokavalion ja liikunnan valintoihin,
vaan pätee kaikkeen elämässä. Pitää vähentää tyhmiä päätöksiä ja miettiä seurauksia,
joiden perusteella sitten osaa tehdä parempia valintoja.

3. OLE KIITOLLINEN JA NÄYTÄ SE // OLE LÄSNÄ
Oon tosi monesta asiasta ja ihmisestä mun elämässä kiitollinen, mun pitää muistaa
kertoo heille ja pistää hyvä kiertoon. On ihmisiä joiden kanssa yhteydenpito
on tosi vaihtelevaa ja aion myös panostaa ihmisssuhteisiin enemmän ja paremmin. Ja sit
kun ihmisten kaa nähdään, nii lupaan olla enemmän läsnä.

4. OPETTELE MUSIIKIN TEORIAA 
JOTTA VOIT SOITTAA PIANOA JA KITARAA PAREMMIN
Oon omistanu kitaran ehkä 7 vuotta, osaan soittaa yhen Miley Cyruksen biisin. Siihen vois panostaa.
Pianoa osaan soittaa kohtuu hyvin, mutta luovutan aina jos vasemmalla kädellä on muuta kuin
sointuja, joten haluaisin palata siihen, että ymmärtää nuotteja yms. jotta vois soittaa kaikenlaisia lauluja.

5. OPETTELE VALOKUVAAMISTA
Oon saanu mun järjestelmäkameran joskus yläasteella, mutta en mä oikeesti osaa sitä käyttää.
Haluan oppia valokuvausta, jotta osaan tilanteen mukaan muuttaa asetuksia ja ymmärtää
miten se aukko ja suljinaika oikeasti tarkoittaa.

6. KEHITY VALMENTAJANA
Oon menny kokoajan eteenpäin, mutta nyt pitää mennä niille kursseille ja kehittää omaa
oppimista ja tehdä tiedonhakua myös omasta aloitteesta ja sitä kautta oppia ymmärtämään
enemmän. Luulen, että mun terveystiedon opinnot on auttanut mua jo ja tulee vielä auttamaan lisää.


Tumblrissa tuli vastaan postaus, joka oli mun mielestä liian hyvä olla jakamatta:
lately i've been replacing my "i'm sorry"s with "thank you"s, like instead of "sorry i'm late" i'll say "thanks for waiting for me", or instead of "sorry for being such a mess" i'll say "thank you for loving me and caring about me unconditionally" and it's not only shifted the way i think and feel about myself but also improved my relationships with others who now get to receive my gratitude instead of my negativity